18

Kuvassa ylihuomisensankari kaksivuotiaana. Olen aivan häkelyksissäni siitä että hän onkin jo täysi-ikäinen. En osaa ilmaista tätä tunnetta ilman klisheitä tai kuluneita sanontoja. En edes yritä, mutta osaatte varmaan arvata. (Oranssi asu on kuin onkin minun ompelemani. Tykkäsin siitä, varsinkin päähineestä, ja hauska huomata että olen ollut väreilleni uskollinen jo tuolloin. Tai siis edelleen. Voi että... 90-luvun alku..)
Koska poika N, siis sankari, kaiken muun hyvän ja upean lisäksi laittaa myös ruokaa, tein hänelle essun. Suursyömäri! Lenksuja grillausvälineitä varten !(Puhallinsoitin löytyi tähän hätään helpommin kuin keittiötyökalut. Emme sentään grillaa oboella.) Mainio tukeva pellavakangas(ilmaiseksi kirpparilta!). Juu se olen minä kuvassa, ei hän.

Huokaus. Valokuvakansiot esiin, nyt sukellan nostalgian pyörteisiin.

raitapaita

Löysin kirpparilta kaksi suuren suurta lakanaa ja neljä tyynyliinaa, jotka joku oli itse ommellut miellyttävän jykevästä ja samalla pehmeästä puuvillasta. Tai hyvänen aika, saattaisiko se olla oikein hyväksi pehmennyttä tiheää pellavaa... Kävin nuuhkimassa ja nypertämässä kangasta uudestaan ja alan kallistua ohuen, pehmoisen pellavan puolelle. Kumpi kampi, olen onnekas. Todella hyvän tuntuista kangasta on paaaljon paaljon.
Perheen aikuiset ja teinit kaipailevat yöpuvun housuja. Kokeilin kangasta yhden tyynyliinan verran tehden Lissulle paidan. Tuli oiva ja käytännöllinenkin. Aioin koristella paitaa jotenkin, muttei se oikein sopinutkaan. Parempi näin, ihan yksinkertaisena. Voi kunpa onnistuisin raidoittamaan koko perheen vielä. Pienelle on niin paljon helpompaa ommella kuin isolle.

Ei kaavaa. Raidat osuivat vahingossa kohdilleen (!), takana kauluksessa pieni napilla suljettava halkio. Hihoissa vähän rypytystä (tuli vähän liian väljä kaula-aukko ensin) ja hihansuissa kuminauhaa piilossa. Pienet halkiot sivusaumoissa. Eikä oikeastaan mitään kamalia virheitä matkalla. Jukra.

lahja!

Tunnistatteko kankaan? Kyllä! Ellivelli ihana lähetti palasen lintukangasta, jota jäi kietaisumekosta yli. Inspiroiduin heti, käytin joka millin tarkkaan, ja ta-daa! T-paita!

Lissu virnistelee, koska on juuri napannut minulta korvista puuhelmirypäskorvakorut, jotka löytyivät samasta paketista. Aivan mahtavat! Lissun piti näyttää niitä kuvassa, mutta hänestä olikin vitsikkäämpää piilottaa ne nyrkkiin. Paketissa oli kolmaskin kangas, ihana vihertävä puuvillasatiini. Se ilmestynee tänne jossain muodossa joskus.

Huokaus... taidan tulla vanhaksi kun näin melkein liikutun tällaisista yllätyksistä. Ellivelli on ensimmäisiä blogiystäviäni. Miehenikin sanoi olevansa kateelinen, kun availin iloissani pakettia( eikä edes ollut ensimmäinen yllätyspaketti tänä kesänä, minulla on häkellyttävän ihania, anteliaita, huomaavaisi ystäviä). Painokkuutta tähän lisää se tosiseikka, etten itse ole ollenkaan paras ja ihanin postinlähettäjä, tai aktiivisin ystävyyssuhteen ylläpitäjä. Ah, huomaan pöydälläni lojuvan edelleen erään "onnea uuteen kotiin kortin" ja ainakin yhdet kaavat olen luvannut jo ikuisuuksia lähettää. Nyt parannan tapani ja ryhdyn toimeen. Minä tykkään ystävistä, vaikka olenkin usein saamaton nahjus.

sataa

Korjasin vihdoin sadetakkini vetoketjun. Jo useamman vuoden vetoketju on repsottanut puoliksi irti, räps vaan. Nyt kun se on korjattu, huomaan uudestaan miten mahtavan hyvin tämä kirpparilta löydetty marimekon vanha sadetakki istuu, miten täsmälleen oikean kokoinen se onkaan ja mikä parasta, miten hyvin se suojaa kastumiselta. Tämä on lempivaatteeni. En ikävä kyllä saanut siitä kokovartalokuvaa, koska jälkikasvu karkaili kaatosateeseen samalla kun yritin ehtiä pyörähtämään kameran edessä itselaukasimen tahtiin. Ja sitten kamerasta sekä minusta alkoi loppua puhti.

Vinossa alhaalla poika A:n tekemä hieno kynäteline.
Olen ihan poikki. En jaksa kääntää enää kuvaa. Koulutien aloitus vie voimia myös vanhemmilta. Sitäpaitsi, vaikka onkin kivaa että vuodenajat vaihtuvat, niin tänä vuonna en jostain syystä ole lainkaan syysihminen. Yleensä olen, mutta nyt tuntuu vain pimeältä ja kylmältä ja väsyttävältä. Kyllä tämä tästä.
Ai niin, ja nyt harmittaa niin turkasesti että olen onnistunut pesemään kittanoiksi kaikki villapaitani. Pesukoneemme on liipasinherkkä. Säädän vahingossa 60 astetta. Ikävöin sekä sammalenvihreää että lempeänoranssia villapaitaani. Nyyh. Nyyh.

asioita jotka eivät juurikaan liity yhteen

Matroskin mainitsi blogissaan jotain tekijänoikeuksista kirjojen kuvien yhteydessä, joten huolestuin kamalasti, kun en ollut ihan varma milloin kirjakuvani näyttäisi mahdollisimman itseotetulta(tai siis, ettei ole napattu vaan jostain virallisesta pelottavsta lähteestä..) No, nyt ei pitäisi olla virallisen näköistä. Cilla Ramnekin mainiota virkkausneulomiskirjaa koristaa saksankielikortteja, joita hikihatussa väsään neiti S:lle lisää. (Tykkään erityisesti raamikkaasta oravasta. Duunariorava, kantaa käpyjä työkseen. Voin kuvitella miten kurren housut lököttävät takaa.)
Asiaan. Kirja on mainio. Ihan kerrassaan. Juhuu!

Huomaan että olen jotenkin pimennossa käsityökirjojen ja ohjelmien suhteen. En ole oikein tajunnut Stömsön olemassaoloa, ja on siis varmasti paljon muutakin mitä olen missannut. Kertokaa mitä kannattaa lukea/katsoa! Olen kotiin muumioitunut onnellinen käpy.

tunika aikuiselle ja helmikoru

Vähän keskeneräinen vielä, ja yksi tyhmä ratkaisu. Tyhmä ratkaisu peittyy helmikorulla, jonka tein hienoista joulahjahelmistä. Keksin helmikoruidean yöllä, ja näin sitten unia puuhelmistä. Oli siis pakko kokeilla. Hieno tuli. Tykkään jopa siitä että hakaneula näkyy.

Tein itselleni vaatteen. Vau...
(ai niin, tunika on tehty ystävän ystävän intiantuliaistunikan saumoja seuraillen)

aluksi kaksi vasenta

No, onpas tänään vaikea kirjoittaa. Olen tässä jo pyyhkinyt ja uudelleenkirjoittanut aikani ihan yksikertaista viestiä siitä kuinka tein töppöset. Tein töppöset.

Ja kuten otsikko kertoo, ompelin aluksi kaksi vasenta töppöstä. Voi hyvänen aika. Ihan totta. Ompelin kaksi samanjalan töppöstä. Onneksi tajusin että yksinkertainen kappaleiden kääntöoperaatio muuttaa toisen vasemman oikeaksi, vaikka ei se kyllä kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertainen operaatio kuin ensin ajattelin.

Kaava on jotakuinkin omasta päästä. Katsoin kuvia ja toisten töppösten kaavoja avuksi.

aurinko laskee erilailla

...ja sen sellaista

Koulua alettu käydä. Neiti S sai saksanluokkalaisena tukiyhdistyksen järkkäämän koulutötterön ja poika A tokaluokkalisena enkkuluokkaliasena ei saanut. Karkit jaettiin lopulta ja kaikki ovat taas ihan onnellisia.
Ompeluksia: lippislätsiä ja pikkareita. Pikkarikangas on kirpparilta ostettu löperö joustotrikoopusero.
Bongattu: Valtavan suuri hämähäkki. Emme tiedä mikä laji on kyseessä. Joku kurkkuhämähäkkikö? Oi kerro jos tiedät.
Leikitty: nukkekodilla. Matroskin, häkellyttävän antelias ja huomaavainen ystäväni, lähetti meille nukentavaroita. Lapset (ja aikuiset) ovat haltioissaan. Nukkekoti ei riittänyt enää näille leikkijöille, vaan naapurin linnoitus piti kalustaa myös. Kovaa menoa.
Ja sitten. Kohta on esikoiseni 18-v synttärit. Haluan keksiä kaikkea kivaa ja mahtavaa synttärikseen. Hiilihappojäätä, ilotulitusta, kynttilälyhtyjä... Nyt ovat hyvät vinkit arvossaan. Juhlintaideoita?

farkku

Vanhoista, vääränkokoisista farkuista. Ehkä teen helmalle jotain vielä. Toisaalta, en varmaan ehdi.

kirkassilmä, silkohapsi

Oi kuinka onnekas hän olikaan! Uffin 2 euron päiviltä löytyi ennen 14 euroa maksanut, kauan himoitsemani omenakangas. Tykkään!
Kangas sai minut kokeilemaan vaaleanpunaisia juttuja. Kirkassilmänukke. Kelpo seikkailijatar.

Kassi on uusi lempparini. En konsana erkane en.

en pidä silittämisestä

Poika A:lle pingviinejä paitaan. Juu, en tykkää silittämisestä. Enkä ehtinyt enkä osannut löytää parempaa valaistusta kuvia varten. Raportoin silti. ( voi että, nyt huomaan ettei tuosta saa yhtään selvää! Naps naps kuvaa, niin suurenee ja näet söpöt pingiivinit. Ne ovat oikeasti oikein hauskannäköiset ja lapsi on tyytyväinen).
Pieni kirjastokassi. Juuri sopiva lapselle kannettavaksi. Ei viistä kassinpohja maata. Ei voi valita liian painavaa lastia kotiin raahattavaksi.
Vuorikangas on vihreä. Tsippadii, tsippadaa...
Ja sitten viettämään viimeistä lomapäivää.

voi vitsi, mä rokkaan!

Hei, tuhat kiitosta Kanerva! Olen aivan ällistyttävän innoissani ja iloinen tästä mainiosta tittelistä. Jes! Jes! Täytyy vähän tasaantua ennekuin osaan mainita muita rokkavia tyttöjä.
(Vähän myöhemmin: ojennan rokkaava tyttöblogisti titteliä "lista asioista" Helille. Kahelille. Hän rokkaa. Ja käyttää japanilaisia tabi-saappaita, varvassaappaat! Ja muutenkin. Linkki löytyy tuosta sivupalkistani.)

No itseasiassa, Liisu rokkaa. Hänellä ei kyllä vielä ole blogia. Huomatkaa rakkain "ukko", eli lepakkomies lempeässä nyrkkiotteessa. Olen tänään joutunut typykän käskystä imettämään kyseisen supersankarin. Aika super.
Liisulla on jalassaan vanhasta lasten t-paidasta tehdyt mainiot pikkarit. Huomatkaa nekin.

"Ekaluokkalainen, kävelee kuin nainen", tämä lällätys oli kolmekymmentä vuotta sitten aivan yhtä käsittämätön kuin nykyäänkin. Mutta hei, näissä verkkareissa(sekoitus ottobren syys 2003 ja syys 2007 verkkarikaavaa) voi ulkovoikkatunnilla kävellä vaikka millä tyylillä, ja silti on cool. "Do the alligator! Do the twist! Do the mashed potatoes!"

Nyt rokkailen keittiöön tekemään hillitöntä iltapalaa, jolla taintuu virkuinkin yksivuotias.

willhelm tellin pipo

En ole ennen kutonut/neulonut pipoa. Se istuu kuin hansikas. No, ei varsinaisesti, mutta pitihän tuo päästä sanomaan. Sopiva se kyllä on. Poika A toivoo siihen vielä keskikoista tupsua laelle. Harjoittelimme omenalla. Siis emme jousiammuntaa. ( Lyhyiden lauseiden päivä).

seikkailu

jotkut heinäsirkat..

Jotkut heinäsirkat sirittävät niin kovaäänisesti, että sen metelin voisi kuvitella lähtevän jostain hyvin paljon heinäsirkkaa suuremmasta hyönteisestä. Esimerkiksi mäyrän kokoisesta.

Perheessä on lapsi, joka luuli samoin. Ja pelkäsi. Enkä minä tietenkään tajunnut heti, miksi lapsonen kyselee josko heinäsirkat purevat ihmistä. Minä vastaamaan: "no, ei ne yleensä, en oo ikinä kuullut että heinäsirkka olis purrut ihmistä, mutta onhan se mahdollista." Ja lapsi kalpeana siirtyi kulkemaan mahdollisimman kauas tienreunasta.

Olisihan se kamalaa. Mahdollisesti pureva mäyrän kokoinen heinäsirkka.
Asia on selvitetty ja heinäsirkka bongattu. Huojennuksen saattoi tuntea metrin päähän ihan fyysinennä tunemuksena, kun lapsi näki miten mitättömän pieni hyönteinen oikeasti on kyseessä. Huh.

jopas jotain

Nettiyhteys omalle koneelleni on poikki, ja ompelukonekin meni leikkimispeittoa tikkailessa rikki. Ylpeänä suorastaan voin kuitenkin raportoida etten kärsi minkäänlaisista kauheista vierotusoireista. Normaalia harmitusta ymmärrettävästi ilmenee, mutta se taannoin ompelukoneen rikki mennessä kokemani "raajaani revitään irti"-tyyppinen tunne puuttuu täysin.
Iloitsen! Olen parantunut!

Tässä nyt kestänee aikansa ennenkuin yhteydet pelaavat jälleen eikä ompelukonekaan palaja (Sorrentoon) ennekuin ensi viikolla joskus.

Sillävälin:
-Käymme mahdollisesti uudestaan sienimetsässä lasten kanssa. Ensi yrityksellä saimme jo sieniäkin mukaamme. Ooh, sankarit!
-Suunnittelen, ja tälläkertaa myös toteutan, esikoisen 18-vuotissynttärit loistokkaasti. Hän on niin kiva ihminen, oikeasti erittäin mukava heppu(mikä ei ole ollenkaan vähän sanottu jos oikeasti tarkoittaa sitä), ja lisäksi usean superlatiivin arvoinen, että on ansainnut mahtavan juhlan. Minun pieni natiaiseni muuttuu aikuiseksi. "Niin, minulla on viisi lasta ja yksi aikuinen".
- Suunnittelen ja ehkä toteutan ex libriksiä perheenjäsenille.
- Suunnittelen ja ehkä toteutan leimat perheenjäsenille (Juuri kuulin että piirroksesta voi jossain toteuttaa leimasimen! Kääk! Innostun!).
- Luen lisää. Paaljon paaljon. Ah, kirjat...
- Keksin joululahjoja kaikille. Siis vain keksin ja mietin.
- Tartutan isot lapset laulamaan "two sisters"-nimistä irlantilaista kansanlaulua. Hulvaton kipale. Paha saa siinä palkkansa ja keitetään lyijyssä laulun viimeisessä säkeistössä.
- Makailen riippumatossa.
- Kuvaan lisää maatuskojen jännityksentäyteisiä seikkailuja (kameralla). Hulvattomia veikkoja nuo maatuskat. Saatte nähdä.
- Lähetän tavallista postia.

Juu. No, ainakin makailen riippumatossa.