
Ystävä lahjoitti säkillisen ompelutarvikkeita (minulla on erinomaisen kivoja ystäviä!). Säkistä löytyi 8 kerää paksua harmaata lankaa, joka sopi hyvin yhteen poika A:n pisamien kanssa. Olen jo vuosikausia haaveillut neulovani hänelle villapaidan. Yksihihaisenakin minua ilahduttaa. Vähän iso taitaa tulla. "Kasvunvaraa", sanoisi äitini. Minäkin sanon.

Toinen mainio nuori mies,
Matroskinin nuorimmainen, saa tästä vielä tilkkupeiton. Pieni merirosvopoika tykkää kuulemma kaikesta ihanasta ja söpöstä, ja äitinsä lähetti laatikollisen sopivia kankaita. Toivottavasti tästä tulee tarpeeksi söpö peitto. Ja jos merirosvon mieli joskus muuttuu ja lempivärit radikaalisti muuttuvat, voi
Matroskin kietoutua tähän itse.

Niin, minä en vaan malta pysyä poissa pihalta. Kuka malttaisikaan kun siellä kasvaa pieni pellollinen lemmikejä! En aio muuttaa blogia kokonaan luontopäiväkirjaksi, vaikka mieleni onkin kääntynyt ihan metsään, päin mäntyä(oi männyn tuoksu!) . Olisi pitänyt perustaa herbaarioblogi toisaalle heti huhtikuussa.
A friend gave me a big sack full of fabric and yarn( ah, good, wonderful friends indeed!). Grey goes so beautifully together with boy A´s freckles, that a sweater it will be. Unfinished and a too big, still makes me happy. " There is room to grow" as my mom (and i) tend to say.A quilt in progress. For Matroskin´s son. This little pirate boy now also loves all cute things, and pink is his favorite colour. Matroskin send me all these cute fabrics to make a sweetest quilt. Hopefully it will be what the little guy expects. And if ever his taste changes, then Matroskin can have the quilt for herself.A little field of forget me nots right here in our garden.(It´s not a garden, just a yard, or something). Really, it looks like a field. They are so so many!